Dekanawida, suuri rauhantekijä

Tarina kertoo ajasta, jolloin eurooppalaiset eivät olleet vielä tulleet irokeesi-intiaanien maille. Irokeesiheimot asuivat metsäisillä seuduilla vesien äärellä. He kalastivat ja metsästivät ja kasvattivat kesäisin maissia, kesäkurpitsaa ja papuja. Perinteisesti ihailtiin sotakuntoa ja menestystä taistelussa. Irokeesit asuivat pitkissä taloissa, joihin mahtui monta perhettä. He kutsuivat itseään pitkän talon asujiksi, haudenosaunee. Heidän vihollisensa olivat antaneet nimen irokeesi, joka tarkoittaa kalkkarokäärmettä.

Irokeesiheimoja olivat mohikaanit, onondagat, kajugat, oneidat ja senekat. He puhuivat hyvin samantapaisia kieliä ja ymmärsivät toisiaan. Heimot olivat vieläpä sukua keskenään, kun nuoret menivät naimisiin naapurien kanssa. Kauppaakin käytiin, jos siitä oli kummallekin heimolle hyötyä.

Ikävä kyllä irokeesiheimot olivat juuttuneet jatkuvaan sodankäyntiin keskenään. Naapureihin ei voinut koskaan täysin luottaa. He saattoivat suunnitella salaa hyökkäystä. Naapurikylistä ryöstettiin turkiksia ja ruokaa. Irokeesien keskuudessa oli verikoston perinne. Jos joku tappoi toisen, kostajat lähtivät tappajan perään ja tappoivat hänet. Jos tappaja oli ehtinyt pakoon, kostajat tappoivat jonkun tappajan sukulaisen. Siitä suvusta lähti vuorostaan kostajia matkaan. Sellainen koston kierre ei lopu koskaan.

Muutkin näkivät irokeesien hankalan tilanteen. Huron-heimossa oli mies nimeltä Dekanawida. Hän näki näyn: suurella kuusella oli viisi vahvaa juurta. Jokainen juuri ruokki samaa puuta, joka kasvoi mahtavaksi. Hän näki, että viisi juurta olivat viisi irokeesiheimoa. Dekanawida puhui omalle väelleen: ”On tullut uusi aika, jolloin ihmisen ei pidä vuodattaa ihmisen verta. Hyvä henki ei halua sotaa.” Huronit nauroivat Dekanawidan puheille. Myös huronit ihailivat menestyviä sotureita.

Dekanawida sanoi äidilleen ja isoäidilleen, että oli tullut aika kertoa irokeeseille rauhan hyvä sanoma. Hän lähti matkaan kanootillaan. Irokeesit näkivät hänen tulevan ja ihmettelivät, sillä kanootti oli tehty valkoisesta kivestä. Mutta kun Dekanawida kertoi sanomaansa, irokeesit eivät halunneet kuunnella. Dekanawida lupasi näyttää, että hän oli Hyvän hengen asialla. Hän kiipesi kosken rannalla olevan puun latvaan ja käski irokeeseja kaatamaan puun. He tekivät työtä käskettyä. Puu kaatui kuohuvaan koskeen. Irokeesit uskoivat Dekanawidan hukkuneen. Illalla hänet kuitenkin löydettiin elossa majastaan keittämässä maissipuuroa iltaruoaksi.

Irokeesien vanhimmat, päälliköt ja poppamiehet olivat vuosia miettineet, kuinka menestyä sodassa naapuriheimoja vastaan. Kuinka voisi salamyrkyttää naapureita tai lähettää kirous heidän päälleen. He olivat armottomia. Dekanawida kiersi nyt heidän luonaan ja kertoi rauhan sanomaa. Hänen puheensa oli kuitenkin epäselvää. Vain harvat jaksoivat kuunnella. Ne jotka kuuntelivat, sanoivat hänelle, että rauha olisi varmasti hyvä asia. ”Mutta emme me voi lakata sotimasta. Silloin naapuriheimo tulisi, ryöstäisi kylämme ja veisi turkiksemme.” Ensimmäinen, joka ryhtyi avoimesti rauhan asialle, oli seneka-emäntä Jigonsaseh. Hän tarjosi ruokaa jokaiselle sotajoukolle, olipa mistä heimosta tahansa, jos se jätti hyökkäämättä. Dekanawida jatkoi sinnikkäästi työtään, vaikka ei saavuttanut juuri edistystä.

Eräs mohikaanien päälliköistä, Aionwatha, oli suuri soturi. Hän oli menestynyt sodassa naapuriheimoja vastaan ja taisteluissa tappanut monta soturia. Hän oli syntyperältään onondaga. Viime aikoina hänen mielensä oli muuttunut levottomaksi. Hän ei saanut nukuttua öisin. Hänestä tuntui, että jonkin pitäisi kokonaan muuttua, että asiat olisivat hyvin. Dekanawida sanoi: ”Se, mikä piti sinua valveilla öisin, on nyt edessäsi. Sinä autat viemään rauhan sanoman irokeeseille.” Aionwathan mieli muuttui, ja hän puhui omalle heimolleen rauhan mahdollisuudesta. Mutta Dekanawida varoitti häntä, että Tadodaho, onondagain korkein päällikkö, oli rauhaa vastaan.

Tapahtui niin, että kolme Aionwathan tytärtä kuoli lyhyen ajan sisällä. Joku heistä sairauteen, joku onnettomuuteen. Heimo uskoi, että perheen ylle oli tullut kirous. Ja että kirouksen olisi asettanut Tadodaho, joka oli velho. Aionwatha kulki metsissä murheen murtamana. Surussaan hän ei syönyt eikä nukkunut. Dekanawida tuli häntä vastaan metsässä. Hän puhui Aionwathalle ja toimitti hänelle ensimmäisen Lohdutuksen seremonian.

Nyt Aionwathan alkoi kiertää irokeesiheimojen keskuudessa ja kertoa rauhan hyvää sanomaa. Hän oli taitava puhuja. Hän kertoi asiat ymmärrettävästi ja mieleenpainuvasti. Ihmiset halusivat ryhtyä toimeen, kun hän kehotti heitä. Muut heimot alkoivat olla rauhan kannalla. Mutta rauhaa vastusti mahtava velhopäällikkö Tadodaho. Hänen kerrottiin olevan enemmän hirviön kuin ihmisen näköinen.

Dekanawida ja Aionwatha tulivat velhopäällikön luolalle. He menivät sisään rohkeasti. Tadodaho näytti kammottavalta. Hänen hiuksissaan luikerteli käärmeitä. He kertoivat nyt sanomansa. Velho kuunteli ja lopulta hänen mielensä muuttui. Hän hymyili ja sanoi: ”Haluan ottaa vastaan sanomanne rauhasta ja voimasta.” Hän tuli heti enemmän ihmisen näköiseksi. Dekanawida puhui hänelle rauhoittavasti, ja Aionwatha kampasi käärmeet pois hänen hiuksistaan. Dekanawida lupasi, että onondagat saisivat toimia tulenpitäjinä ja koolle kutsujina viiden heimon liitossa.

Viiden heimon päälliköt kutsuttiin kokoukseen. Dekanawida käski heidän odottaa, kunnes myös Jigonsaseh tuli paikalle. Sitten he istuvat yhteiselle nuotiolle ja perustivat rauhan liiton. Dekanawida neuvoi, kuinka liiton piti päättää yhteisistä asioista. Miten jokaisen piti saada tieto päätettävästä asiasta. Jokainen sai sanoa mielipiteensä kohtuullisen ajan kuluessa. Sitten tehtäisiin päätös, johon jokainen heimo sitoutuisi. Kun joku päälliköistä kuolisi, hänen perheensä vanhat naiset valitsisivat suvustaan uuden. Hän antoi säännöt ja järjestyksen, jossa eri tahojen piti hyväksyä uusi päällikkö. Intiaanien joukossa lapset syntyivät aina äidin sukuun. Päälliköt olivat miehiä, mutta tällaisella järjestyksellä jaettiin valtaa viisaille äideille.

Kun oli sovittu viiden heimon liitosta, Dekanawida johti seremonian Hyvän hengen kunniaksi. Hän sanoi, että oli tullut aika haudata aseet. Kaikki päälliköt heittivät aseensa kuoppaan, joka peitettiin. Siihen istutettiin Pyhä rauhan puu. Dekanawida näytti heille kuusen oksaa, jossa neulaset kasvoivat aina viiden kimpuissa. Hän sanoi: ”Oli kesä tai talvi, tämä oksa on aina vihreä. Samoin viisi heimoa ovat rauhassa, oli aika millainen tahansa.” Kun hänen työnsä oli tehty, Dekanawida sanoi Aionwathalle: ”On tullut aika nousta kanoottiin. Minä lähden nyt sinne, minne kukaan ei voi mennä toisen seurassa.” Hän meloi pois eikä häntä enää nähty.

Tästä alkaen irokeesit elivät lakien mukaan. Dekanawidaa kunnioitettiin niin paljon, että hänen nimeään ei lausuttu kuin seremonioissa. Muulloin häntä kutsuttiin Rauhantekijäksi, mohikaanien kielellä Skennenrahawi. Jigonsahehin kuoltua hänen nimestään tuli arvonimi rauhan liiton korkea-arvoisimmalle naiselle. Ja liiton koollekutsujan arvonimeksi tuli tadodaho.

Aionwathan (Hiawathan) vyö, jossa reunoilla ovat pitkän talon ovenvartijat, senekat ja mohikaanit.
Keskellä Rauhan puu merkitsee onegoja, tulenpitäjiä. Sen molemmin puolin kajugat ja oneidat, nuoremmat veljet.

Kun eurooppalaiset uudisasukkaat tulivat seudulle, joka nykyisin kuuluu New Yorkin osavaltioon, viiden heimon liitolla oli ylivalta sen seudun intiaaniheimojen joukossa. Heillä oli suurin voima, koska he saivat luottaa toistensa tukeen. Liittolaiset pystyivät yhdessä päättämään heimojansa koskevista yhteisistä asioista. Viiden heimon liitto on eräs esimerkki demokratiasta eli kansanvallasta. Mutta viiden heimon liittokaan ei pelastanut intiaaneja eurooppalaisten taudeilta, tekniseltä ylivoimalta ja pakkokeinoilta.

Partioleirillä ”Lähde länteen” olivat lippukunnat Kaskenkaatajat ja Liekkitytöt. Kymmenvuotiaat sudenpennut keksivät seuraavat säännöt, joilla erilaisten ihmisryhmien elämä saadaan sujumaan ilman sotimista ja kostoa.
1. Ei saa tappaa toisia. Eikä vainota sen vuoksi, että kuuluu eri ryhmään.
2. Ei saa ryöstää toisia.
3. Ei saa pitää toisia arvottomina, vaikka toiset olisivat heikkoja, köyhiä tai kehittymättömiä. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.
4. Jos joku tapetaan tai tehdään muu vääryys, pitää olla oikeusistuin, jossa määrätään rangaistus lain mukaan.

kertoi Tuomas Rosberg