Minotauros

1. luku

Daidalos oli muinaisen Ateenan kuuluisin keksijä. Kerran, pelätessään toisen oppivan häntä paremmaksi, hän teki kauhean rikoksen. Välttääkseen tuomion hänen oli paettava kaupungista, jossa oli syntynyt. Pakomatkalle hän otti mukaan poikansa Ikaroksen. 

Pakolaisina Daidalos ja Ikaros saapuivat Kreetan saarelle. Kreetalla, Knossoksen palatsissa kuningas Minos otti hänet ystävällisesti vastaan. Keksijän maine oli kulkenut hänen edellään. Niinpä Minos antoi Daidalokselle tehtävän.  Daidaloksen piti suunnitella suuri labyrintti, josta kukaan ei voisi löytää ulos, ei ihminen eikä hirviö. 

Kuningas Minoksella oli murheenaan Minotauros, hirviö joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä. Aiemmin Minos oli kilpaillut Kreetan kruunusta veljensä kanssa. Silloin Minos oli rukoillut meren jumala Poseidonin apua. Hän lupasi uhrata kauneimman eläimen karjastaan Poseidonille. Meren jumala kuuli rukouksen, mutta päätti koetella Minosta. Hän lähetti aalloista valkoisen härän, jota kauniimpaa kukaan ei ollut nähnyt. Kuningas ihastui kallisarvoiseen eläimeen. Minos piti itseään jumalan veroisena ja näin upean lahjan arvoisena. Ahneuksissaan Minos kiersi lupauksensa. Hän kutsui valkoista härkää vasikaksi ja piilotti sen karjapihaansa. Hän uhrasi sen sijaan kauniin täysikasvuisen härän. 

Minoksen onnistui nousta kuninkaaksi. Mutta hän ei vieläkään uhrannut valkoista härkää Poseidonille. Meren jumala suuttui Minoksen valheellisuudesta. Rangaistukseksi Poseidon saattoi Minoksen vaimon, kuningatar Pasifaen ihastumaan hullun lailla valkoiseen härkään. Päivät pitkät Pasifae harjasi härkää ja toi sille parasta apetta. Pasifae myös nukkui härän vieressä. Kävi niin että härkä yhtyi kuningattareen, ja kuningatar tuli raskaaksi. 

Odotuksen ajan kuningatar oli onnellinen. Tyytyväinen kuningas Minos luuli kuningattaren synnyttävän heille lapsen, joka perisi kerran kruunun. Järkytys oli kauhea, kun kuningatar synnytti sekasikiön. Se oli ihmisen muotoinen, mutta osaksi eläin. Pää oli vasikan ja takana oli häntä. Sille annettiin nimeksi Minotauros. Sen luonne oli villi, aivan eläimellinen. Se karkasi saaren metsiin. Siellä hirviö Minotauros pyydysti ja söi ihmisiä. Kuninkaan hovi pelkäsi ja telkesi ovet yöksi. Palatsissaan kuningas Minos valvoi öisin ja riiputti päätään. Minotauroksen syntymä oli hänen salainen häpeänsä. 

2. luku

Kuninkaalta tehtävän saatuaan keksijä Daidalos suunnitteli ja rakennutti valtavan labyrintin. Labyrintti oli suunniteltu eksyttämään jokaisen sinne joutuneen. Lopulta monimutkainen rakennus oli valmis. Rajussa metsästyksessä Minotauros ajettiin umpinaiseen rotkoon ja vangittiin verkoilla. Minotauros oli kasvanut suureksi ja sen lihakset olivat kuin köysikimput. Suurin ponnistuksin hirviö saatiin suljettua labyrinttiin. 

Kuningas Minos purjehti Attikaan, sotaan Ateenaa vastaan. Voittajana hän määräsi ateenalaiset maksamaan Kreetalle veroa. Joka yhdeksäs vuosi veroon piti kuulua seitsemän nuorukaista ja seitsemän neitsyttä. Heidät lähetettiin laivalla Kreetalle. Siellä nuorille pidettiin juhlallinen vastaanotto ja suuret pidot uuden kuun aikaan. Seuraavana aamuna heidät suljettiin labyrinttiin. Siellä he piilottelivat ja nääntyivät ulospääsyä etsiessään. Ellei Minotauros ehtinyt löytää ja syödä heitä ennen sitä. 

Ateenalaisten oli pakko maksaa tämä hirveän vero. Kun uutta uhrilastia koottiin, siihen lähti mukaan vapaaehtoinen sankari. Hän oli Theseus, Ateenan kuninkaan Aigeuksen ottopoika. Theseus halusi lopettaa kreetalaisten sortovallan. Nuoret tuotiin Kreetalle, palatsiin joka oli heille vankila. Siellä Theseus ihastui kuninkaan tyttäreen Ariadneen. Ariadne lupasi auttaa Theseusta selviämään labyrintista, jos Theseus veisi hänet mukanaan Ateenaan ja ottaisi vaimokseen. 

Salaa Ariadne pyysi neuvoa keksijä Daidalokselta, joka nykyään oli kunnioitettu vanhus palatsissa. Labyrintissa voi merkitä tietä langalla, Daidalos neuvoi. Ariadne antoi Theseukselle kerän ohutta silkkilankaa. Mennessään Minotauroksen luolaan Theseuksen piti purkaa lankaa jälkeensä, niin hän löytäisi sitä pitkin takaisin. 

3. luku 

Seuraavana aamuna ateenalaiset nuoret suljettiin pimeään labyrinttiin. Theseus käski muiden uhrattavien pysyä yhdessä portin lähellä. Hän lähti yksin loputtomasti haarautuviin käytäviin samalla purkaen lankaa kerältä. Kauan sokkelossa harhailtuaan Theseus kohtasi Minotauroksen. He kävivät epätoivoisen taistelun, Minotauros nälissään saadakseen ruokaa, Theseus taas henkensä edestä. Theseus onnistui tappamaan hirviön. Hän vaipui lopen uupuneena maahan. 

Herätessään Theseus tiesi, että hänen selviämisensä oli ohuen langan varassa. Käsillään kopeloimalla hän löysi langan. Sitä seuraten hän löysi lopulta portille. Ateenalaiset nuoret päästettiin vapaaksi. Nyt myös kreetalaiset riemuitsivat kammottavan Minotauroksen kuolemasta. Ariadnen kanssa Theseus palasi Ateenaan, jossa hänet otettiin vastaan sankarina. Enää ei täytyisi lähettää nuoria miehiä ja naisia uhrattaviksi hirviölle. 

Kuningas Minos ei ollut uskaltautunut ulos palatsistaan, kun kansa oli juhlinut Minotauroksen surmaajaa. Raivostunut Minos halusi rangaistuksen Daidalokselle, joka oli neuvonut kuinka labyrintista voi löytää takaisin. Poikansa Ikaroksen kanssa Daidalos tuomittiin vangiksi eksyttävään labyrinttiin, jonka hän oli itse suunnitellut. Nyt vanha Daidalos ja Ikaros istuivat labyrintissa masentuneina. Katossa oli valoaukko, josta näkyi kaistale taivasta. Se oli korkealla heidän yläpuolellaan, ihmisen ulottumattomissa. 

Loppu