Fredmanin epistolasta 51

Bellmanin runoudesta ja sen tulkinnasta suomentamista varten. Tähän valittu epistola 51 on Fredmanin epistolaksi tyypillinen. Ensi lukemalta pinnallinen tarina kosteasta tanssijuhlasta. Aikansa huvittavaa viihdemusiikkia. Aikalaisten korviin mahdollisesti parodinen. Kirjoitettu tunnettuun marssimelodiaan, jonka suomalainen versio on Porilaisten marssi. Gottlund (1863) mainitsee sen norjalaiseksi kansanlauluksi, alkusanat Boer jeg paa det höje fleld. Melodian voi kuunnella http://www.bellman.net/texter/epistel.php?nr=51.

Bellman kirjoitti mitallista runoutta niin huolellisesti, että poikkeama mitasta saa lukijan etsimään piilomerkitystä. Tarinankerronta on sujuvaa. Joka säkeistöllä on oma tehtävänsä runon kokonaisuudessa, vaikka teksti on suurelta osin sanahelinää.

Tulkinta on subjektiivinen, varsinaiseen tekstianalyysiin suomentajan kielitaito ja muu sivistys eivät riitä. Tulkintaa tarvitaan laulua suomentaessa. Tekstiä täytyy suomentaessa tiivistää, koska suomenkieliset ilmaisut ovat usein useampitavuisia kuin ruotsin.

Alkuteksti
Havaintoja
Herääviä ajatuksia
1.
Movitz blåste en Concert
På Tre Byttor en afton sen balen var sluten
Kuka, mitä ja missä.
Kertova runo alusta asti.
Hvarje ton liksom en ärt
Den föll så kullrig och rulla ur truten
Herne on hiukan odottamaton vertauskuva sävelelle.
Riimittely on ohjannut vertauskuvan valintaa.
Först höll Bergen en harang,
Sen sjöng Ulla et par utaf Filtzens Duetter
Vid et accompagnement
Utaf två Flöjter och sex Clarinetter
Sanahelinää, harang, sekä tarinassa että toteutuksessa. Sanahelinäksi sopii myös sukunimen Berg määräinen muoto.
Kertomus lienee pilkallinen.
Ullan mukaan tahtoo moni.
Hör båd' folk och fä
Herrasväki ja lurjukset.
Kuin sirkustirehtöörin repliikki.
 
Orphei Oboe Apollon uskollisimman palvelijan soitto. Arvokas seremonia alkaa merkkisoitosta. Kontrasti huvittaa.
Lät oss vara glada, barn,
Och klappa systrarna hvar på sitt knä
Seremonian sijaan saadaan kehotus lähteä leikkiin.
Eri säkeistöissä neljän viimeisen säkeen loppusoinnutus vaihtelee.
Jos polven tilalla olisikin povi (barm)?
1. säkeistö luo puitteet, tapahtumat alkavat ja tyyli hahmotellaan. Monien Fredmanin epistoloiden tapaan runo kehottaa ilonpitoon.
2.
Mollberg satt uppå sin stol,
Jämt med fingren han drilla och flög som hin håken;
På sin stora basfiol
Han spelte solo och surra med stråken
Ulkokohtainen kuvaus Mollbergin soitosta.
Toiminnan kautta kuvataan luonnetta. Hahmo on uskollinen muissa epistoloissa kuvatulle.
Bravo! hör en Fantasi
Ur B moll, ur G dur, en Harpeggio, jag tackar.
Hurra! hurra och slå i,
Vi skola dansa och slåss som Polackar
Huudahduksia. Musiikin sanastoa.
Kehotetaan sitten tappeluun.
Poukkoileva tyyli korostaa tapahtumien vauhtia.
Äkillinen kontrasti korkeakulttuurista tappeluun on vitsikäs.
Blås nu Movitz gällt 
Bravo, det var snällt!
Bravo bra bravissimo!
Hej lät oss lefva vällustigt och sällt!
Pyydetään soittamaan. Loppuun uskonnollissävyinen autuuden toivotus.
Odotetaanko musiikin hillitsevän tappelua?
Vai kuuluvatko soitto JA tappelu autuaaseen elämään.
2. säkeistössä tapahtumat kiihtyvät.
3.
Röd om näbben som en tupp
Stod nu Movitz, slog takten, och stampa och ropa:
Blås en air utaf Galupp,
Utaf Galuppi skrek strax allihopa.

Innostus on raju ja mukaansa tempaava. Puhtaasti kertovaa ilman vertauskuvia.
Hej, sad' Bergen, ge oss vin,
Ge oss öl uti byttor; Hej lustigt courage!
Systrar hör min violin,
Kom dansa polska och sjung ert bagage.
Musiikista intoutuminen saa rinnalleen ryyppäämisen. Seuruetta nimitetään roskaväeksi.

Blås nu Movitz. -  Jo.
Bra bravissimo!
Hvem har nånsin kunnat tro
At du skull födas Olympen til ro?


Johtavatko tanssi, laulu ja olut jumalaiseen rauhaan? Antiikin ajatusmalli. Roskaväki Olympon rauhassa on vitsikästä.
3. säkeistössä oleellista lienee seuran tiivistyminen musiikin, tanssin ja alkoholin voimasta.
4.
Ulla sjöng en liten air,
Hvita bröstet det svälde och lyfte halsduken;
Wingmark med sin flöjtraver
Han stod och smålog och riste peruken
Ullan viehättävyyttä korostetaan.

Bergström stod i vrån och drack,
Stämde qvinten, plang, plang, satt fioln under armen;
Ulla sjöng, han ropa: ach!
Och flög så Nymphen burdus uti barmen
Humalainen Bergström häiritsee.
Ei pysty hillitsemään itseään Ullan lähellä.
Bullra intet där.
Håll din trut ma chere.
Lät oss höra ännu mer;
Åh kära Wingmark blås mer flöjttraver.


Seurue hillitsee ryntääjää kielloin. Pyydetään musiikkia, Wingmarkia soittamaan. Tarinan käännekohta. Musiikin toivotaan rauhoittavan.
Wingmark kutsutaan rauhoittajaksi.
4. säkeistössä seurue hillitsee nousuhumalaista. Ei tuomiota tai päivittelyä.
5.
Wingmark såg ut accurat
Som på solfjädrar där man en herde ser lipa,
Som i lunden står så flat
Och har i truten sin ljusgula pipa;
Hatten satt uppå en sned,
Bruna västen var upknäpt, updragen på magen;
Stundom när han flöjten vred,
Så nicka hufvud och fläkta upslagen
Verrataan Wingmarkia sopuisaan paimeneen lehdossa. Kuvataan vaatetusta.
Yksityiskohdat piirtävät hahmosta naurettavan kuvan.
Hör nu på en chor.
Hej, Da Capo, Bror!
Sjungom alla nu i chor,
Och lät oss sluta en högtid så stor.
Kaikki kutsutaan kuoroon ja ilojuhlan huipennukseen.
Yhteinen musiikin ilo lienee epistolan opetus.
5. säkeistössä ehdotettu sankari paljastuu jokamieheksi.
6.
Eol stormar uti skyn,
Nattens facklor de släckas; det regnar och sqvalar,
Neptun utur vattubryn
Han kastar up sina Gastar och Hvalar.


Nyt luonnonvoimat ja niiden jumalat riehuvat.
Edellä on kuvattu epistoloista tuttujen hahmojen huvittavat tekemiset ja rokokoon musiikki-iltamat. Äkkiä leikataan ulos luonnonvoimien riehuntaan.
Ach hur ljuflig då den ton
När Apollo med mildhet förlustar vårt öra!
Sjung Bror Wingmark, min Patron!
Ach sjung en skål som är lustig at höra.
Musiikki rauhoittaa luonnonvoimien raivotessa.
Wingmark kutsutaan laulamaan, kuin rituaalia suorittamaan.
Blås bassonen stark.
Vivat vår monark!
Skråla Clarinetters klang
Vi dricka skålen med högmod och rang.

Finaali. Kuningas, arvokkuus ja juominen ovat kunniassa.
6. säkeistössä näkökulman laajennuksella tarinankerronta muuttuukin runoksi. Runoilija paljastaa karvansa.