• View
• Edit
• History
• Print

FE79

Kuolema torveen tuuttaa

Näyte
1. säkeistö viidestä

Kuolema torveen tuuttaa, 
viima ja myrsky voimistuu,
Purjeet ja köydet huutaa, 
irtoaa paukahtaen.
Kuu radaltansa muuttaa, 
tähtien tuike lannistuu. 
Ei enää löydy valuuttaa, 
maksuun velkojen. 
Liian varhain luokseni ehtii 
kyyti, Kharon airoissa rehkii. 
    (Meni puliseva joki,
    vesi odota ei toki.
    Tiimalasi vajeneva,  
    ylevä on aleneva.) 
Yönmustan ruumislaudan huomaan kelluvan
nyt läpi usvan
ja ulvonnan
ja aaveiden. 

Fredmans epistel n:o 79

Afsked til Matronorna, synnerligen til Mor Maja Myra i Solgränden vid Stortorget, Anno 1785.
Charon i luren tutar... Alkuteksti
C. M. Bellman
suom. Tuomas Rosberg