Homekoti |
Musa /
FE79Kuolema torveen tuuttaaNäyte Kuolema torveen tuuttaa, viima ja myrsky voimistuu, Purjeet ja köydet huutaa, irtoaa paukahtaen. Kuu radaltansa muuttaa, tähtien tuike lannistuu. Ei enää löydy valuuttaa, maksuun velkojen. Liian varhain luokseni ehtii kyyti, Kharon airoissa rehkii. (Meni puliseva joki, vesi odota ei toki. Tiimalasi vajeneva, ylevä on aleneva.) Yönmustan ruumislaudan huomaan kelluvan nyt läpi usvan ja ulvonnan ja aaveiden. Fredmans epistel n:o 79Afsked til Matronorna, synnerligen til Mor Maja Myra i Solgränden vid Stortorget, Anno 1785. |