• View
• Edit
• History
• Print

FE47

Missä viipyy Mollberg

Näyte
3. ja 4. säkeistö neljästä.

Krouvin luota tie mun kirkolle toi,
ja tullessa kello jo kymmentä soi.
Kun voitelin mä siellä lukkarin, voi,
viis ryyppyä vartissa joi.
Veljet, minkälaiset tien kumpareet,
kuin pellossa polkien liejussa meet.
On kartanoiden portit rappeutuneet, 
ja paljaaksi haat kuivuneet.
Ei oo ainuttakaan sievää veräjää. 
Ohdaketta ja oksaa vain terävää. 
Tunkee järvien aavoilta pohjoinen sää. 
Saa itkua mies pidättää.

Vanharouva hiljaa on lauteillaan, 
toin käärinliinan, nyt tarkistetaan.
Nääs listan siksi laadin muistuttamaan,
ett muisti ei tee temppujaan.
Hauki pantu koppaan, se sätkytti vain,
ja rinkelit nyyttiin mä paakarilt hain. 
... Voi perkele, nyt vannon: en tahallain! 
En muistanut arkkua lain!
-Toitko viinan? -Öh juu, tule leilini luo. 
Taskumatti on täss. -Väri laatuisa tuo. 
Veli kyllähän sutkille lohtua suo!
Nyt juhtasi kuivaa ja juo,
nyt juhtasi kuivaa ja juo!

Fredmans epistel n:o 47

Angående Mollbergs återkomst til Sterbhuset på Krogen Wismar
Kommer intet Molberg... Alkuteksti ja midi
C. M. Bellman
suom. Tuomas Rosberg