• View
• Edit
• History
• Print

FE56

Kas, mustat vaatteet, Mollberg

Näyte
2. säkeistö neljästä.

Ah, murtuu mustatakkinen,
ja liepeisiin kuivaa kyynelen.
Hän vanhaa viinaa hönkäillen 
on hikinen.
Voi tavaton! 
Mies onneton, 
nyt koditon kun krouvi myyty on!
Näät kahteen lukkoon suljetun
tän kuppilan kiinni naulatun
ja salvatun, pois karhutun. 
Maan tuhotun.
Ei ääntäkään. 
Ei kylttiään 
näy, veli, enää ei näy emäntää.
Niin katkee lanka elämän,
kun iskee sakset kehrääjän.
Yksi kourallinen hiekkaa peittää aarteen.
Kaunehin, uutterin
palvoja Freijan peittyy hyppyselliseen,
jää raskaaseen pimeään, tunkkaiseen. 

Fredmans epistel n:o 56

Angående Mor Maja på Förgylda Bägaren
Se Mollberg med svart råck och flor... Alkuteksti ja midi
C. M. Bellman
suom. T. Rosberg